Arviolta noin 16 % kaikista miehistä tulee sairastumaan eturauhassyöpään elämänsä aikana. Onneksi tämä miesten yleisin syöpä iskee kuitenkin vasta vanhemmalla iällä, ja suurin osa eturauhassyöpään sairastuneista ehtii kuolla muihin sairauksiin, ennen kuin eturauhassyöpä kehittyy tappavalle tasolle.
Eturauhassyövän huono puoli on kuitenkin se, että sen hoitaminen vaikuttaa elämänlaatua selvästi huonontavasti – se iskee miestä vyön alapuolelle. Hoitojen seurauksena on vakavia erektiohäiriöitä ja toisaalta virtsanpidätyskyvyn häiriöitä. Nämä hoitojen sivuvaikutukset ovat niin raskaita, että jos eturauhassyöpä on hitaasti kehittyvää tyyppiä ja miehen jäljellä olevan eliniän odote ei ole kovin suuri, hoidot useimmiten jätetään antamatta. Tällöin hoitomuotona on tilanteen aktiivinen seuranta.
Kaikki kolme eturauhassyövän päähoitomuotoa aiheuttavat erektiohäiriöitä ja vaikeuksia seksielämälle. Leikkaushoito aiheuttaa usein välittömän erektiokyvyn katoamisen, sädehoito vie potenssin viipeellä ja hormonihoito perustuu testosteronin estäjiin, eli kemialliseen kastraatioon. Testosteroni ruokkii eturauhassyövän kasvua, ja siksi kemiallinen tai kirurginen kastraatio on toimiva hoito tämän syövän pysäyttämiseksi ja kutistamiseksi. Kemoterapiaa käytetään eturauhassyöpään vasta pitkälle kehittyneessä vaiheessa, kun leikkaus, sädehoito ja hormonihoito eivät enää tuota tulosta.
Eturauhasen radikaalissa poistoleikkauksessa eturauhasen sisälle rajoittunut syöpä poistetaan poistamalla koko eturauhanen, joka sijaitsee virtsarakon alapuolella, virtsarakon ja peniksen välissä. Pelkän havaitun syöpäkasvaimen poistaminen ei riitä, vaan koko eturauhanen on syytä poistaa. Ennen tämä leikkaus merkitsi lähes automaattisesti impotenssia loppuelämäksi, sillä erektiota säätelevät hermot leikattiin samalla poikki, kun eturauhanen poistettiin. Potenssin säästämiseksi on kehitetty hermoratoja säästävä leikkaus, jossa eturauhasen vasemmalla ja oikealla pinnalla kulkevat hermot pyritään säästämään. Noin 38 %:ssa tapauksista kuitenkin syövän täydelliseksi poistamiseksi toinen hermoista joudutaan valitettavasti poistamaan myös säästävässä leikkauksessa. Vaikka molemmat tai toinen hermorata voidaan leikkauksessa säästää, tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että potenssi varmasti säilyisi, vaan silti tuloksena voi olla erektiokyvyn menetys. Eturauhasen poistoleikkauksessa alueelta katkotaan valtimoita ja laskimoita, ja lisäksi katkotaan kahdesta säilytettävästä hermosta lähteviä haarautumia yhteensä kahdeksan kappaletta. Poistoleikkaus vaikuttaa aina selvästi erektiokykyä heikentävästi.
Potenssin säilymisestä esitetään hyvin erilaisia lukuja tutkimuksissa. Parhaiden kirurgien parhaissa sairaaloissa tekemistä hermoja säästävistä leikkauksista on raportoitu erektiokyvystä lukuja 40 – 80 % välillä, kun taas ylipäänsä leikkauksen jälkeiset luvut ovat luokka 9 - 40 %. Tutkimuksissa on myös vaikeutena se, että kunnollisen erektiokyvyn määrittely on ollut epämääräistä. Tarkoittaako riittävä potenssi sitä, että pystyy joskus lyhyeen yhdyntään, vai tulisiko sillä tarkoittaa sitä, että useimmissa tapauksissa kykenee kunnolliseen yhdyntään. Nykyisin tutkimuksissa käytetään mittarina Kansainvälinen erektioindeksiä (IIEF) lyhyt versio:
Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa tutkittavien erektioindeksi ennen leikkausta oli keskimäärin 22.5, leikkauksen jälkeen 5.7, Viagran käytön jälkeen 12.1 ja Viagra+pellettihoidon jälkeen 18.6.
Erektiokyvyllä tarkoitetaan nykyisin Vaigran tai Cialiksen avustuksella saatua erektiota näissä eturauhassyövän haittatutkimuksissa.
Toinen radikaalileikkaus sivuvaikutus on virtsankarkailu. Virtsaputki kulkee eturauhasen läpi, ja leikkauksessa virtsaputki katkaistaan ja liitetään uudelleen virtsarakon pohjaan. Ongelmana on joko jatkuva virtsan vuotaminen, tai stressitilanteissa, kuten ponnistellessa tapahtuva pienempi virtsan karkailu. Näitä ongelmia on 5 – 30 %:lla leikatuista. Seksielämän kannalta ongelmallinen on orgasmin aikainen virtsankarkailu , jonka yleisyydestä ei ole tarkkoja tietoja.
Eturauhasen tehtävänä on tuottaa se siemennestettä, eli tuottaa kiveksissä tuotettujen siittiösolujen kuljetusneste eli 95 % osuus siemennesteestä. Kun eturauhanen poistetaan, niin siemennestettä ei siis synny, ja ejakulaatio ja lasten siittäminen on siis mahdotonta.
Ejakulaatio ei kuitenkaan ole sama asia kuin miehen orgasmi, ja orgasmin kokeminen on edelleen mahdollista, joskin se tuntuu erilaiselta – kuivalta.
On myös muistettava, että miehen orgasmi ei vaadi erektiota, ja vaikka eturauhasen poistoleikkaus veisikin erektiokyvyn, se ei tee orgasmia mahdottomaksi, eikä erektiota säätelevien hermojen katkaisu poista peniksestä tuntoa, joskin myös tunnon heikkenemistä myös raportoidaan.
Koska eturauhassyövän radikaalileikkaus vaikutukset ovat näin dramaattiset miehen elämälaadun kannalta, niin moni epäröi leikkaukseen suostumista. Hoitotavan eturauhassyövässä saa itse valita, ja siksi esimerkiksi amerikkalaisilla keskustelupalstoilla käydään potilaiden kesken hyvinkin monipuolista keskustelua parhaasta eturauhassyövän hoitovaihtoehdosta.
Leikkauksen lähin vaihtoehto on sädehoito, jolla silläkin on kuitenkin omat samanlaiset haittansa. Myös sädehoito aiheuttaa suunnilleen yhtä vakavia erektiohäiriöitä, joskin vasta vuoden parin viipeellä. Sädehoito tuhoaa verisuonia ja hermoja suonittavia verisuonia, ja parin vuoden kuluttua erektio-ongelmat ovat samaa luokkaa kuin leikatuilla. Sädehoito kuitenkin kehittyy myös koko ajan, joten tulokset uusilla laitteilla ja menetelmillä voivat erektion kannalta olla parempia.
Eturauhassyövän leikkaus voidaan tehdä joko avoleikkauksena, tähystysleikkauksena tai robottiavusteisena tähystysleikkauksena. Suomessakin on kaksi DaVinci leikkausrobottia käytössä tähän tarkoitukseen. Tähystysleikkaukset ja robottiavusteiset tähystysleikkaukset ovat vielä kehittelyasteella, eikä niiden paremmuudesta tai perinteiseen avoleikkaukseen ole selvyyttä. Kirurgin kokemuksen ja taidon vaikutus sen sijaan on selvillä. Mitä kokeneempi ja mitä enemmän eturauhassyöpiä jatkuvasti leikkaava kirurgi, ja mitä parempi yksikkö on, sitä paremmat tulokset ovat myös virtsankarkailun ja erektiohäiriöiden osalta. Leikkaukseen kannattaa suostua vain, jos yksikössä tehdään runsaasti näitä leikkauksia ja leikkaava kirurgi tekee vähintään 25 eturauhassyöpäleikkausta vuodessa.
Koska radikaalileikkauksen sivuvaikutukset, vakavat erektiohäiriöt ja virtsankarkailu huonontavat elämänlaatua, niin on esitetty epäilyjä siitä, kannattaako eturauhassyöpää seuloa PSA-testillä ja kannattaako sitä hoitaa leikkaushoidolla. Pohjoismaissa hoitojen haittavaikutukset katsotaan olevan yksi peruste sille, että PSA-seulontaa ei täällä tehdä koko miesväestölle. PSA-testi aikaistaa eturauhasen syövän diagnosointia viidellä vuodella ja näyttää pidentävän miesten elinikää, mutta vaa'an toisessa vaakakupissa painavat erektiohäiriöt ja virtsankarkailu. Eturauhassyöpä kehittyy hitaasti ja ei useimmiten tapa uhriaan, ja vaarana on, että raskailla leikkauksilla ja sädehoidoilla hoidetaan syöpiä, jotka eivät kuitenkaan koskaan olisi haitaksi kantajalleen. USA:ssa taas linjana on seuloa PSA-testeillä mahdollisimman moni yli 50-vuotta täyttänyt mies. Tietyssä mielessä kannattaa siis harkita, mittauttaako omaa PSA-arvoaan. Mm. moni alan lääkäri jättää oman PSA:nsa mittauttamatta tästä syystä.
Radikaalileikkauksen haitoista on amerikkalainen Bradley Hennenfent kirjoittanut pelottelukirjan Surviving Prostate Cancer Without Surgery, jossa hän voimakkaasti kritisoi amerikkalaista käytäntöä hoitaa eturauhasen syöpää leikkaushoidolla. Kirja tuo esille hyvin leikkauksen mahdolliset riskit. Esimerkkinä hän kertoo tapauksesta Amerikassa, jossa prostatan poistoleikkauksen sivuvaikutuksiin, virtsanpidätyksen häiriöihin ja impotenssiin turhautunut mies ampui kostoksi ”munille” urologiaan pistoolilla. Urologi oli hänen mielestään antanut liian optimisen kuvan leikkauksen jälkeisestä tilanteesta. Urologi muutti impotentiksi ampumisen seurauksena. Ampuja sai 11 vuoden tuomion.
Radikaalileikkauksen on eräiden tutkimusten mukaan väitetty pienentävän penistä, mutta toiset tutkimukset ovat kiistäneet tämän väitteen. Onko kyse lähinnä mittausvirheistä, on vielä ratkaisematon kysymys.
Hermoratoja säästävän eturauhasen poistoleikkauksen jälkeen osa hermoista on säilynyt täysin ehjinä, mutta silti niiden johtokyky on usein kadonnut eli ne ovat halvaantuneet tilapäisesti. Tätä lievintä hermoradan toiminnan häiriötä nimitetään neurapraksiaksi. Näiden hermojen johtokyky palaa vähitellen, mutta se näyttää kestävän 1,5 – 2 vuotta.
Erektio aiheutuu peniksessä siten, että hermoimpulssien tuloksena peniksen sileissä lihaskudoksissa, jotka säätelevät veren virtausta paisuvaisiin, erittyy typpioksidia. Typpioksidi aiheuttaa (syklisen guanosiinimonofosfaattin) cGMP:n erittymistä, joka aiheuttaa verisuonten laajenemista paisuvaiskudoksessa, joka taas aiheuttaa erektion. Sildenafiili eli Viagra taas estää tämän syklisen cGMP:n hajoamista ja näin cGMP:tä jää enemmän vaikuttamaan ja erektio on voimakkaampi. Jos hermot eivät toimi, ja hermopäätteet eivät eritä typpioksidia, niin koko tapahtumaketju ei ala, eikä cGMP:tä ala erittyä, ja Viagra ei siis voimista erektiota. Näin ollen, jos erektion aiheuttavat hermot katkeavat leikkauksessa, ei erektiota saada aikaan Viagran avulla.
Sama pätee leikkauksen jälkeiseen neurapraxiaan. Erektiota ei välttämättä saavuteta heti leikkauksen jälkeen, mutta kun neurapraxia paranee kuukausien kuluessa, niin myös Viagra alkaa tehota. Jos siis on kokeillut Viagraa tai Cialista kohta leikkauksen jälkeen, eikä erektiota ole tullut niiden avulla, niin puolen vuoden tai vuoden kuluttua kannattaa kokeilla uudestaan.
Leikkauksen jälkihoitona on kokeiltu myös Viagran tai Cialiksen jatkuvaa käyttöä. Tällaisessa käytössä lääkkeitä ei oteta vain tarvittaessa, vaan niitä otetaan jatkuvasti parin päivän välein. Ajatuksena on se, että jos penis ei erektoidu aika ajoin, sen rakenteissa on vaarassa tapahtua surkastumista. Erektiolääkkeillä palautetaan mm. yölliset REM-unen aikaiset erektiot, ja näin penis ”saa harjoitusta”, joka estäisi kudosten rappeutumista.
Seurantatutkimuksissa on havaittu se tosiseikka, että vaikka leikkauksen jälkeen erektiohäiriöt ovat vakavia, niin leikatut miehet eivät kuitenkaan hae aktiivisesti apua lääkäreiltään erektiohäiriöiden hoitoon. On ilmeistä, että miehet ajautuvat jonkinlaisen epätoivon tilaan, ja vieraantuvat seksielämästä vaimonsa kanssa. Ongelmana näyttää siis olevan paljolti myös psykologinen reaktio leikkaukseen – tosiasialliset fyysiset edellytykset seksiin olisivat olemassa ja niitä voitaisiin parantaa erilaisin keinoin, mutta sairauden ja leikkauksen ja haittavaikutusten kokemukset ovat olleet niin rajut, että ajavat miehen masennukseen ja toivottomaan tilaan.
Jos Viagra tai Cialis ei auta erektiohäiriön hoidossa, niin erektio voidaan saavuttaa pistoshoidolla tai virtsaputkeen asetettavalla pelletillä. Myös proteesi on yksi vaihtoehto tilanteessa, jossa erektiota ei muuten saavuteta. Jostain syystä nämä hoitomuodot eivät kuitenkaan ole miesten suosiossa, ja niitä käytetään aktiivisesti harvoin. Ilmeisesti tässä on jokin sellainen ajatus taustalla, että jos erektio ei onnistu suun kautta nautittavan lääkkeen avulla, niin ei sitten kannata enää yrittää.
Juhana Piha: Seksuaalihäiriöt ja eturauhassyöpä